5 x Rauhan tae

Näitä asioita tahdon viedä eteenpäin poliittisessa työssäni. Niissä kiteytyy näkemykseni Suomen tulevaisuudesta. 


Koulutus 


Koulun päättötodistus on paras syrjäytymisen estolääke. Koulutus antaa ihmiselle välineet saada omat kykynsä kunnolla käyttöön ja toteuttaa itseään. Se ehkäisee ulkopuolisuutta ja juurruttaa ympäröivään yhteiskuntaan. 


Yhdenkään lapsen koulumenestys ei saa olla kiinni kotitaustasta. Koulun pitäisi kyetä tasaamaan perhetaustasta johtuvia eroja, mutta näin ei nykyisin tapahdu. Erot hyvä- ja huono-osaisista perheistä tulevien oppilaiden välillä ovat tutkimusten mukaan suuria. Etenkin pojilla vanhempien työttömyys tai muut kuormittavat tekijät näkyvät keskiarvoissa selvästi. Kouluihin tarvitaan  lisää keinoja tukea perheitä eri tilanteissa yhdessä sosiaalitoimen ja nuorisotyön kanssa. Ymmärrän itse oman kokemukseni kautta, miten tärkeä rooli koululla on siinä, että jokainen lapsi taustasta riippumatta voi kokea onnistuvansa ja kuuluvansa joukkoon. Juuri koulun ja taitavien opettajien avulla opin alkujaan suomen kielen ja pääsin mukaan tähän yhteiskuntaan. 


Olen työni puolesta vieraillut viime vuosina kouluissa eri puolilla Suomea puhumassa sovittelutyöstä. Opettajilta kuulemani viesti on: opettajien ja kasvatusalan ammattilaisten ääni ei kuulu tarpeeksi uudistuksia tehdessä. Koulutusleikkausten sijaan tarvitsemme lisää resursseja ja opettajille mahdollisuuden keskittyä opettamiseen. Kouluun, lapsiin ja nuoriin panostaminen on tehokkaampaa, halvempaa ja mielekkäämpää kuin yrittää saada koulusta ja yhteiskunnasta syrjäytyneet myöhemmin takaisin mukaan. Säästämällä jatkuvasti koulutuksesta ammumme itseämme jalkaan ja leikkaamme tulevaisuuden kasvusta ja hyvinvoinnista. 


Koulutettu väestö on myös elinvoimaisen ja innovatiivisen talouden edellytys. Tulevaisuuden Suomessa oppimisen tulee olla koko elämän kestävä kaari, joka alkaa laadukkaasta varhaiskasvatuksesta ja jatkuu peruskoulun ja toisen asteen kautta aina osaamisen päivittämiseen työuran aikana. Muuttuvassa työelämässä koulutus antaa ihmisille keinoja luovia eteenpäin. 


Suomen on oltava sivistyksen, koulutuksen ja osaamisen suurvalta, jossa jokaisella on mahdollisuus oppia uutta ja kehittää itseään läpi koko elämän. Edes luonnonvaroiltaan rikas maa ei pärjää, jos se ei panosta tärkeimpään luonnonvaraansa eli ihmisiin. 


Ilmasto 


Tehokas ilmastopolitiikka on rauhantyötä yli rajojen, sillä ilmastonmuutos lisää konfliktien ja pakolaisuuden riskiä. Olen nähnyt työssäni kriisialueilla, miten ilmaston muuttumisen seuraukset kuten aavikoituminen ja vedenpuute repivät ihmisiä erilleen. 


Ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää kunnianhimoisia ratkaisuja ja vahvoja neuvottelutaitoja. Meillä ei ole enää aikaa miettiä, miksi muut eivät toimi. On tehtävä itse ja innostettava muut mukaan. Suomi voi olla hiilineutraali yhteiskunta vuonna 2035, mutta tavoite on mahdollista saavuttaa jo aiemmin, jos kykenemme taivuttamaan kaikki tahot mukaan ilmastotyöhön. Me tarvitsemme energiatukiin ja verotukseen uudistuksia, jotka ohjaavat vähähiiliseen suuntaan. Meidän on myös pidettävä ilmastonmuutos vahvasti esillä EU:ssa. Ilmastonmuutoksen seuraukset eivät jakaudu tasapuolisesti. Niistä kärsivät eniten kaikkein köyhimmät ja haavoittuvaisimmat maat, joilla on heikoimmat mahdollisuudet varautua ja sopeutua muuttuviin olosuhteisiin. Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät silti jo myös Suomessa, ei vain ennätyshelteinä tai poikkeuksellisina sääilmiöinä, vaan myös konflikteina, jotka sitovat Suomen tuhansien kilometrien päässä sijaitseviin paikkoihin. 


Puhe ilmastotoimista on kuitenkin jäänyt identiteettipolitiikan vangiksi ja siksi kokonaiskuva tuntuu välillä olevan hukassa. Keskustelemme paljon siitä, saako onko oikein ajaa autolla tai syödä lihaa, kun meidän pitäisi varautua siihen, kuinka hiilineutraalius muuttaa perusteellisesti taloutta, työelämää ja koko yhteiskuntaa. Meidän on löydettävä ratkaisuja siihen, miten tämä valtaisa muutos tehdään reilusti ja oikeudenmukaisesti. Jos keskustelu käydään identiteettipolitiikan ehdoilla, on huoleni se, ettei isoja päätöksiä uskalleta tehdä. Suomalaisten kannalta olennainen kysymys on, miten voimme riittävästi suojella ilmastoa ja samalla jatkaa vakavaraisena hyvinvointivaltiona. 


Ilmastonmuutosta voidaan torjua investoimalla puhtaaseen teknologiaan ja innovaatioihin. Niistä pitää tehdä Suomelle vientivaltti. Ilmastoteknologia ja cleantech voivat olla uusi Supercell. Ekologisesti ja sosiaalisesti kestävä kasvu ovat avaimia siihen, että pärjäämme silloinkin, kun ilmastonmuutos muovaa meidän jokaisen elämää. 


Suomi on halunnut profiloitua rauhanvälityksen suurvaltana. Jatkossa rauhan edistäminen vaatii edelläkävijyyttä myös ilmastonmuutoksen vastaisissa toimissa. 


Yhdenvertaisuus


Suomen tulee olla paikka, jossa kenestä vain voi tulla mitä vaan. Postinumero, pärstäkerroin tai perhetausta eivät saa olla hyvän elämän esteitä. Jokaisella tulee olla varaa sairastaa, tervehtyä, yrittää ja ottaa riskejä sekä vanheta arvokkaasti.

 

Yhdenvertaisuus suomalaisen yhteiskunnan jäsenenä koostuu monesta asiasta. Se tarkoittaa yhdenvertaisuutta lain edessä ja sitä, että kaikilla on mahdollisuudet menestyä. Se puolestaan edellyttää, että eriarvoistumista torjutaan koulutus-, alue- ja sosiaalipolitiikan sekä kaupunkisuunnittelulla. Koulujen ja asuinalueiden eriarvoistuminen pitää pysäyttää.  

 

Suomen vahvuus on peruspalveluissa, jotka luovat mahdollisuuksien tasa-arvoa. Tämän pitää olla kantava ajatus myös tulevaisuudessa. Nykyisin Suomi on maailman menestyneimpiä maita, mutta silti osa meistä on jäänyt vaille apua. Väestöryhmien terveyserot ovat jyrkentyneet ja vähävaraisella on keskimäärin jopa kymmenen elinvuotta vähemmän kuin hyvätuloisella. Me tarvitsemme kaikille toimivat terveydenhuoltopalvelut. Niiden kaari vauvasta vaariin takaa kaikille pysymisen mukana ja vähentää pitkällä tähtäimellä valtion taloudellista taakkaa. 

 

Yhteiskunnan valmistaminen tuleviin haasteisiin  ajoissa vaatii sen, että perusasiat ovat kunnossa. Nykyisin sosiaali- ja terveyspalveluiden suurin ongelma on se, että palveluita ei ole yhdenvertaisesti saatavilla ja perusterveydenhuollossa jonot ovat monesti pitkiä. Lisäksi kustannusten kasvua on väestökehityksen takia pystyttävä hillitsemään. Yksityiset toimijat voivat joissain tapauksissa lyhentää jonoja ja parantaa kustannustehokkuutta. Toisaalta yksityisten palveluiden lisääminen voi johtaa hoitoketjujen pirstoutumiseen eli pahimmillaan siihen, että sairas potilas tai heikompiosainen hukkuu eri tuottajien väliin ja jää ilman hoitoa ja neuvontaa. Huonosti säädelty yksityinen toiminta voi johtaa myös kustannusten kasvuun ja veromaksujen välttelyyn – erityisesti, kun kyseessä ovat monikansalliset yhtiöt. Uskon, että yksityiset toimijat ja osuuskunnat ovat osa ratkaisua, mutta ne eivät voi olla ainoa tai ensisijainen ratkaisu. 

 

Yhteiskuntarauhalle ensiarvoisen tärkeää on ihmisten tunne siitä, että heillä on paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa, mahdollisuus vaikuttaa positiivisesti omaan ja lastensa tulevaisuuteen ja saada tukea haasteista selviytymiseen. Suomen tulee kuulua kaikille suomalaisille. Me voimme yhdessä löytää käytännön hyödyt monimuotoisesta hyvinvointiyhteiskunnasta. Tarvitsemme dialogia, joka purkaa vastakkainasettelua ja lisää yhteistyötä. Sovittelu pitäisi saada kouluihin kansalaistaidoksi.

 

Jos ihmiset kokevat toistuvasti tulevansa kaltoinkohdelluiksi, jatkuva tunne siitä voi kääntää osan kansalaisista yhteiskuntaamme vastaan. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat pitkällä aikavälillä yhteiskuntarauhan takeita.


Turvallisuus 


Olen menettänyt rauhan useammin kuin kerran elämässäni, ja siksi minulle on tärkeää Suomen pitäminen turvallisena. Tahdon käyttää asiantuntemustani terrorismin ja ääritoiminnan ehkäisemiseksi Suomessa ja Euroopan unionissa. 


Jokaisen tulee voida kuulua ja luottaa yhteiskuntaan. Suomen turvallisuus perustuu toimivalle yhteiskunnalle ja sille, että ihmisillä on toivoa huomisesta. Sille, että he kokevat tulevansa kunnioitetuiksi myös valtaapitävien taholta ja että maassa vallitsee oikeus, kohtuus ja järjestys. 


Suomessa poliisi vastaa kiitettävän nopeasti kiireellisiin hälytystehtäviin. Meidän tulisi kuitenkin satsata enemmän ennaltaestävään työhön turvallisuuden ylläpitämiseksi. Viranomaisten on tehtävä työtä osana yhteisöjä, jalkautumalla paikallisyhteisöihin ja ottamalla ne mukaan riidanratkaisuun ennen kuin konflikteista syntyy rikoksia. Tarvitsemme myös lisää resursseja radikalisoitumisen ehkäisyyn. Nyt väkivaltaisen ääriajattelun parissa työskenteleviltä tahoilta on päinvastoin leikattu rahoitusta. 


Demokraattisessa yhteiskunnassa turvallisuusviranomaiset toimivat kansalaisten palveluksessa niin, että ihmiseille ei tule oloa, että heitä valvotaan koko ajan vaan että he kokevat viranomaisen olevan tarvittaessa lähellä. Puhumme usein sääntö-Suomesta tai siitä, että isoveli valvoo, kun puhe koskee virkavallan resursseja. 


Mutta viimeaikaiset ongelmat vanhustenhuollossa, lapsiin kohdistuneet järkyttävät seksuaalirikokset ja työntekijöiden hyväksikäyttö ravintoloissa kertovat siitä, että valvontaviranomaisten eli poliisin ja aluehallintovirastojen resurssit eivät ole Suomessa ajan tasalla. Meidän on tiedostettava, että yhteiskunnassa vaikuttaa erilaisia toimijoita, joiden edessä viranomaisilta vaaditaan oikeasti riittävästi toimintaedellytyksiä, jotta rikollisuuteen ja laiminlyönteihin voidaan kunnolla puuttua ja uhreja auttaa. Nyt vaikuttaa siltä, että yhteiskuntamme epäonnistuu tässä liian usein. Siksi meidän on turvattava viranomaisille riittävät resurssit.


Turvallisuusviranomaisten yhteistyötä tulisi entisestään tiivistää uusien uhkien edessä. Tämä koskee myös kansainvälistä toimintaa. Esimerkiksi kansainvälisen terrorismin rahoitus olisi nykyistä paremmin havaittavissa ja ennaltaehkäistävissä tiiviimmällä yhteistyöllä Britannian ja Yhdysvaltojen kanssa. 


Turvallisuusasioissa alikäytetyin resurssi on monikulttuurinen kolmas sektori. Sitä tulisi käyttää hyväksi turvallisuuden lisäämiseksi, sillä Suomessa asuvilla maahanmuuttajataustaisilla on suuret intressit pitää Suomi turvallisena ja ilmoittaa sekä lisätä ymmärrystä erilaisista uhista ja riskeistä. 


Meidän tulee myös varautua kansainvälisiin hybridiuhkiin. Paras turva vaikuttamisyrityksiä vastaan on hyvään vuoropuheluun kykenevä yhteiskunta, jossa erimielisyydet eivät syvene ylitsepääsemättömän jyrkäksi vastakkainasetteluksi. Vuoropuhelun ja sovittelutaitojen tulisikin olla osa koulusivistystä. 


Yhteiskuntarauha ei ole itsestäänselvyys, vaan sen eteen on tehtävä jatkuvasti töitä Suomessakin.


Ulkopolitiikka 


Pienen maan tulee pelata omilla vahvuuksillaan. Suomi on jo tunnettu rauhantekijä maailmalla, ja tätä roolia meidän tulee vahvistaa. Minun unelmissani Suomi on sadan vuoden kuluttua paitsi yksi maailman vakaimmista ja yhdenvertaisimmista valtioista, myös maa, joka omalta osaltaan on edistänyt myös muun maailman vakautta. 


Haluan olla mukana rakentamassa Suomesta rauhanvälityksen suurvaltaa. Me emme voi käpertyä pelkäämään maailman murroksia, vaan meidän on lunastettava paikkamme ehkäisemässä ja ratkaisemassa ihmiskunnan suuria kriisejä. Globaalissa maailmassa ulkoisista asioista tulee hyvin nopeasti sisäisiä.


Kansainväliset sopimukset ovat pienen maan turva. Sääntömääräisen maailman ylläpitäminen ja vahvistaminen on ulkopolitiikkamme ensimmäinen vaade, emmekä me saa luisua siitä. 


Ulkopolitiikkamme nojaa länsimaiseen arvopohjaan, ja sen säilymistä meidän tulee ajaa, mutta käytännöllisellä ja osallistavalla otteella. Suhteiden ylläpitäminen kautta linjan on meille eduksi. Meidän pitää pyrkiä lisäämään kauppaa ja näin vahvistaa Suomen vientiä ja kaupankäyntiä mahdollisimman laajasti. Myös yhteistyö nousevien valtojen kanssa on tärkeää.


Arvopohjainen ulkopolitiikka voi toimia vain, jos teot ovat yhdenmukaisia julkilausuttujen arvojen kanssa. Siksi Suomen ei pidä myydä aseita maihin, joissa on ilmeinen riski, että ne päätyvät osaksi esimerkiksi Lähi-idän konflikteja. 


Suomen puolustuspolitiikka on nykyisin hyvin verkostoitunutta, ja näin tulee olla vastaisuudessakin. Tällä hetkellä Nato-jäsenyys ei ole mielestäni Suomelle eduksi. Olemme nykyään vahva itsenäinen toimija, joka kykenee monikansalliseen puolustusyhteistyöhön monen eri tahon kanssa. Nato-jäsenyyttä voidaan joutua tarkastelemaan uudestaan siinä tapauksessa, että turvallisuusympäristössämme tapahtuisi suuria muutoksia. 


Minun Suomeni on tulevaisuudessa maa, jota ihmiset ympäri maailmaa voivat katsoa kiitollisina siitä, että pieni maa on ollut rohkeasti ratkaisemassa globaaleja haasteita. Maa, joka on tehnyt päätöksensä ihmisarvoa, ihmisoikeuksia ja ympäristöä kunnioittaen, ja toiminut omalta osaltaan niin, että muut haluavat seurata mukana. 


Olen vakuuttunut kyvystämme seurata presidentti Ahtisaaren linjaa pragmaattisena mutta rohkeana välittäjänä, joka ansaitsee luottamuksen avoimen ja tasapuolisen roolin kautta. Siihen Suomen pitää määrätietoisesti pyrkiä, koska maamme turvallisuus alkaa nykyään jo kaukana rajoistamme.

Hussein al-Taee
@rauhantaee Twitter
Rauhantaee Facebook
@rauhantaee Instagram
Hussein al-Taee on ehdolla vuoden 2019 eduskuntavaaleissa SDP:n ehdokkaana