Viisikko koronakriisissä – miksi ratkaisunavainten tulee olla nyt naisten käsissä?

BLOGI 16.4.2020

HUSSEIN AL-TAEE

Perinteiset käsitykset poliittisesta johtamisesta kaipaavat uudistamista johtajan rooliin liitettyien ominaisuuksien osalta.  Koronakriisiä Suomessa ratkova hallituksen naisviisikko on osoittanut, miten päättäväisyydestä ja empatiasta on tullut nykypäivän johtajuuden uusi yhtälö.


Koronakriisin haltuunotossa pääministeri Sanna Marinin johtamaan komiteaan perustuva työskentelymalli on osoittautunut yhdeksi toimivimmista maailmassa. Näin todetaan Helsingin Sanomien artikkelissa (6.4.), jossa käsiteltiin eri maiden tapaa vastata koronapandemian käynnistämään kriisitilaan. Kun maailman vahvat miesjohtajat ovat esiintyneet yksin takanaan valtaa pönkittävät kansallissymbolit, Suomessa hallitus on totuttu näkemään kameroiden edessä yhtenäisenä rivinä tukien toinen toistaan.


Komiteamallia on johtajuuden oppikirjoissa usein kritisoitu sen jähmeydestä. Malliin päätöksenteossaan nojaavat maat, mukaanlukien Suomi, ovat kuitenkin keskimääräistä paremmin onnistuneet koronakriisin hoidossa. Meillä ministeriöiden ja sosiaali- ja terveysalan asiantuntijoiden yhteistyöhön perustuva päätöksenteko on osoittanut pätevyytensä jopa ennenkokemattomassa kriisitilanteessa.  Selitystä tähän voi hakea tehokkaasta ja läpinäkyvästä hallinnosta sekä hyvästä viestinnästä. Onnistumiseen  liittynee myös toinen, vähemmän ilmeinen ja globaalissa vertailussa harvinaisempi tekijä: koko maan hallitusta johtaa kriisin aikana naisista muodostunut hallituskoalitio.


Maailmankuulun Forbesin-verkkojulkaisussa, (13.4), valokeilaa käännetään koronakriisiä hyvin hoitaneiden maiden naisjohtajiin. Totuuden ja päättäväisyyden lisäksi naisjohtajien työvälineiksi nimetään teknologia ja myötätunto: Sanna Marinin oivallus sosiaalisen median valjastamisesta koronaa koskevien ohjeistuksen laajamittaisessa levittämisessä, kuin myös Norjan pääministeri Erna Solbergin televisiossa vain lapsille suunnattu tiedostustilaisuus edustavat kumpikin uudenlaista vaikuttamistapaa, joiden kokeiluun naisministereiltä on löytynyt rohkeutta.


Maailmalla rauhantyössä on havaittu, että naisilla on eri yhteiskunnallisten rooliensa mukana tuomaa vahvuutta nähdä ongelmien syy-seuraussuhteita ja niiden taustavaikuttajia syvällisemmin. Juuri naisten erilainen kokemus ja asiantuntemus mahdollistaa yhteiskunnan ongelmien tarkastelun eri silmälasien läpi – myös suuntiin, joihin miesten pöydissä ei ole aikaisemmin osattu kiinnittää huomiota.


Esimerkiksi Jemenissä, paikallistason rauhanprosesseissa sotajohtajat ovat olleet valmiita siirtymään nopeasti sopimuksissa linjattuihin uusiin aluejakoihin, mutta kokouksiin osallistuneet naiset ovat jarrutelleet siirtymää. Naisilla on ollut moninaisempien rooliensa vuoksi perusteita osoittaa, miten aluejaot eivät ole ottaneet huomioon esimerkiksi koulujen sijaintia: äiti, joka kävelee lapsensa kanssa joka päivä kouluun tietää, mihin kohtaan vaaralliseksi luokiteltua tarkastuspistettä ei pidä rakentaa.


Vaikka sukupuolta korostavaan keskusteluun liittyy aina vaara stereotypioiden vahvistamisesta ja sukupuolten vastakkainasettelusta, sukupuolitietoisuus on avannut oven laajemmin johtajuutta muovaavien tekijöihin, kuten kulttuuriympäristön arvojen ja toimintatapojen tiedostamiseen. Tämä on ymmärretty muun muassa maailmalla, missä naisten aktiivinen osallistuminen kriisinhallintaan ja neuvotteluprosessien läpiviemiseen on nähty johtavan kestävämpiin tuloksiin.


Kyse ei ole deterministisesti naisten sukupuolesta, vaan naisten eri rooleihin liittyvästä kyvystä tunnistaa tekijöitä, joiden vuoksi yhteisesti tärkeitä asioita tulisi edistää yksittäisten ryhmien intressien yli. Parhaimmillaan naiskysymyksen voimistuminen voikin tuottaa identiteettipolitiikan sijaan luokkapolitiikkaa, jossa ääni annetaan kaikille yhteiskuntien heikoimmassa asemassa oleville ryhmille.


Moniulotteisen tarkastelun lisäksi, perinteiset käsitykset poliittisesta johtamisesta kaipaavat uudistamista johtajan rooliin liitettyjen ominaisuuksien osalta. Komiteamalli näyttää toimivan konservatiivisten teoreetikkojen maalailuista huolimatta ja empatiakyky nousee voimavaraksi, vaikka aikaisemmin päättäväisyyttä ja empatiaa ei ole voitu sisällyttää yhteen lauseeseen.


Koti-Suomessa Marin on julkisissa esiintymissä myös osoittanut hämmästyttävää rohkeutta rikkoa juurtuneita käsityksiä johtajien kaikkivoipaisuudesta. Hän on ollut valmis ottamaan epäonnistumiset oppimiskokemuksena, ei särönä egoon. Kun haasteet lentokentällä maailmalta kotiutettavien suomalaisten vastaanottamisessa olivat nousseet otsikoihin, Marin muistutti valtioneuvostonkanslian tiedonannossaan inhimillisyydestä, joka ei rajaudu sukupuoleen.


Jos vaatimuksena on täydellisyys, emme voi kuin epäonnistua


Olkoon se lause, jolla tulevaisuuden johtamisopukset aloitetaan.


Hussein al-Taee ja Emmi Mäkelä


Kuva: Lauri Heikkinen / valtioneuvostonkanslia

Hussein al-Taee
@rauhantaee Twitter
Rauhantaee Facebook
@rauhantaee Instagram
Hussein al-Taee on ehdolla vuoden 2019 eduskuntavaaleissa SDP:n ehdokkaana