Miksi hallituksen iltakoulun hiljaisen hyväksynnän olisi pitänyt riittää myös oppositiolle al-Holin tapauksessa?

BLOGI 16.12.2019

HUSSEIN AL-TAEE

Politiikkaan on tullut viime vuosina yhä kasvava kiire. Toisaalta tämä on johtanut akuuttien tilanteiden nopeampaan käsittelyyn, mutta toisaalta aikamme toiseksi erityispiirteeksi on noussut se nopeus jolla kansakunnassamme pöyristytään ja panikoidutaan. Jälkimmäinen tauti saattaa vaikuttaa negatiivisesti johdonmukaista harkintaa ja valmistelua vaativien tapausten hoitamiseen. Näin on osittain käynyt al-Holin tapauksen kanssa. 


Käyn läpi esimerkkien kautta, miten joidenkin poliitikkojen viimeaikainen toiminta on ollut vastuutonta al-Hol-asiassa. Myös median rooli on joiltain osin ollut valitettava. Eräs lehti oli mm. soitellut Keskustan ja SDP:n piirijohtajat läpi kysyäkseen heidän mielipiteitään siihen, ketä leiriltä tulisi hakea, jopa katugalluppia oli tehty. Lehden on täytynyt tietää, ettei monellakaan kansalaisella tai piirijohtajalla ole mahdollisuuksia antaa kokonaisharkintaan perustuvaa mielipidettä asiaan. Hyvin harvalla on käsissään kaikki tieto asiasta. Tälle on syynsä – julkisina nämä tiedot saattavat vaarantaa ihmishenkiä, myös kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien, lasten, osalta. 


Katsokaamme asiaa HS artikkelissa (14.12) esiintyneen esimerkin – ”Jonnan” – avulla:


Sekä HS:n että YLE:n toimittajat ovat tavanneet osan al-Holin leirin suomalaisista naisista. Haastattelujen perusteella ainakin yksi naisista, ”Jonna”, on sanonut jäävänsä lastensa kanssa leirille, koska ei halua pois kalifaatista (tai sen aiemmin hallitsemalta alueelta) (HS 14.12).


Suomen lain mukaan lapsen etu ja oikeus elämään eivät toteudu al-Holin leirillä (IS,15.12) – siellä on kuollut lähes 400 lasta mm. Sairauksiin ja aliravitsemukseen (YK, 11.9). Leiriä myös tyhjennetään kurdiviranomaisten toimesta mahdollisuuksien mukaan, erillissopimuksilla eri tahojen kanssa (RT, 3.6).  


Miten Suomen sitten tulisi toimia – ja miten ei? Asiaa on tutkittu useamman vuoden ajan, ja nyt meille on julkiseen tietoon tullut joitain tiedon palasia salassa pidettävistä dokumenteista. Vastuuton poliitikko olisi esimerkiksi voinut jo syksyllä julistaa ”hakevansa vain lapset”. Silloin tämä Hesarin haastattelussa ”kalifaatin soturiksi” julistautunut Jonna olisi saattanut ryhtyä toimiin estääkseen lastensa hakemisen leiriltä. Isis ja etenkin sitä jollain tavoin palvelleet / tukeneet naiset – ml todennäköisesti Jonna - seuraavat mitä Suomessa aiheesta sanotaan ja kirjoitetaan. Lastensuojelulaki antaa mahdollisuuksia pakkohuostaanotolle (Hakalehto, Toivonen: 15.12). Hätiköinti ja virheet viestinnässä olisivat voineet tehdä siitä käytännössä mahdottoman, ja operaatioita valmisteleville tahoille olisi hyvin voinut jäädä ainakin yksi pieni lapsi hakematta. Tästä osavastuu on myös niillä, jotka tekevät päätöksiä tiedotuksen suhteen. Niukka tiedotuslinja on selitettävissä.  


Joku saattaisi sanoa, että ”jääkööt se Jonna lapsensa kanssa sinne” – jokunen ihminen näin on todennutkin sosiaalisessa mediassa. Kuitenkin virkamiehellä ja sen myötä myös ministerillä täytyy olla kaikki saatavilla oleva tieto, neuvottelut käytyinä ja kaikki kivet käännetty olennaisten tahojen kanssa (Kurdi-hallinnon, näiden naisten, heidän sukulaistensa Suomessa, alueen muiden viranomaisten ja  vastuuministeriöiden Suomessa), ennen kuin virallisesti voidaan todeta, ettei jotain suomalaista lasta voida nyt hakea. Lapsen oikeus elämään menee kaikkien muiden oikeuksien edelle. (Hakalehto, Toivonen, 15.12) Vastuu ihmishengestä on raskas, erityisesti lapsen ollessa kyseessä. Hallituksen iltakoulun yhteydessä oleva ”hiljainen hyväksyntä” oli enemmän kuin riittävä ponnike virkamiehille alkaa selvittämään, suunnittelemaan ja tekemään tapauskohtaista harkintaa näiden lasten hyvinvoinnin ja elämän takaamiseksi.


”Lapsen oikeus elämään” -ohjenuoran perusteella on hallituksella ja virkamiehillä velvollisuus laatia suunnitelmia, ja heille on annettava mahdollisuus näin herkässä asiassa toimia ilman julkisuuden painetta. Suunnitelmia on laadittava myös eri asenteisten äitien (ml. lehtijuttujen “Jonnan”) varalle. Sillä lapsia saatettaisiin joutua pelastamaan äideiltään. Miksi vuodot ovat niin harmillisia? 


Kuvitelkaamme tässä kohtaa Ulkoministeriön selvitysmiehen neuvottelutilannetta alueella. Ennenaikaisen tai spekulatiivisen julkisuuden kautta hänen korttinsa on käytännössä paljastettu sekä alueen viranomaisille, jotka kukin pelaavat omaa peliään ja käyvät poliittista kauppaa leirin naisilla ja lapsilla, että Isikselle – ja tärkeänä kuten yllä mainittu, myös näille naisille itselleen. En ihmettelisi, jos selvitysmies tämänkaltaisessa tilanteessa toteaisi ”tehtävän luonteen muuttuneen siten, että sitä on mahdotonta saattaa loppuun menestyksekkäästi vanhoilla spekseillä, sillä julkisuuteen vuodettujen tietojen vuoksi arviointia on tehtävä uudestaan”. 


Entä kotimaassa? Muiden suomalaisten turvallisuutta on haluttu varmistaa ja taata mahdollisimman pitkälle taustalla tapahtuvalla selvitystyöllä. Eri kokoonpanoilla Sipilän, Rinteen ja Marinin hallitusten aikana, neljä ministeriötä, kuntia ja kaupunkeja on kokoontunut tämän asian tiimoilta, selvittämään haettavien henkilöiden ja kotimaassa olevien suomalaisten hyvinvointia, sietokykyä ja turvallisuutta. Tämä on normaali varomenettely, jota kyetään hoitamaan virkamiestyönä.  


Asiakirjojen vuotaminen julkisesti on kasvattanut tapauksiin liittyviä riskejä. Valtiolla on syynsä luokitella asiakirjoja luottamuksellisiksi ja salaisiksi. Yleisesti ottaen luokitus turvaa Suomen asemaa ja intressejä maailmalla, ja suojelee ihmishenkiä. Meillä kansanedustajilla ei ole pääsyä läheskään kaikkeen tietoon, ei aina edes kaikilla ministereillä.


Peräänkuulutan vastuullista suhtautumista tähän tapaukseen, johon liittyy moni ihmiskohtalo ja jonka mahdollisimman onnistunut hoitaminen on ensisijaisen tärkeätä – vastuu on poliitikoilla ja virkamiehillä, mutta myös medialla. Populististen kantojen ja kyselyiden julkaiseminen somessa eivät ole asian vakavuuden kannalta vastuullisia. Suhteellisuudentaju tuntuu joiltain karisseen. Virkamiehille ja asiasta ensisijaisesti vastuussa oleville toimijoille on nyt annettava työrauha. 


Lopuksi lainaan Hesarin taannoista pääkirjoitusta opposition tekemään al-Holin välikysymykseen liittyen: ”Välikysymyksestä on hyötyä, jos se lopulta pakottaa hallituksen kirkastamaan itselleen ja muille suomalaisille, millaisia periaatteita oikeusvaltiossa noudatetaan. Tämä näkökulma ei kuitenkaan ole kaikkien oppositioryhmien puheenvuoroissa tullut esiin, vaan hallituksen epävarmuutta pyritään hyödyntämään myös taktisiin tarkoituksiin. (HS,15.12) Tässä ajassa missä asiat tapahtuvat nopeasti. Suomen asioiden hyvä hoitaminen vaatii pöyristymisen ja panikoitumisen sijaan malttia, keskinäistä luottamusta ja yhteistyökykyä. 


@rauhantaee Twitter
Rauhantaee Facebook
@rauhantaee Instagram
Hussein al-Taee on ehdolla vuoden 2019 eduskuntavaaleissa SDP:n ehdokkaana